PIA FREUND​ - KATI OUTINEN - KRISTIAN ATTILA

"TOISINAAN PALA AURINKOA PALOI KÄDESSÄNI"

​

Kati Outinen, Pia Freund ja Kristian Attila intohimonsa äärellä: runous puhuu, musiikki haastaa. Rakkaus, suru, kuolema, elämä…riemu olla olemassa ja hengittää..!
 

Katri Valan runosta TÄNÄÄN
(Kootut runot, Maan laiturilla 3)

​

Nousin tänään kuolleista: 

tänään astuin kohisevaan junaan,

se laulaa: ELÄMÄ,ELÄMÄ,ELÄMÄ.

 

Olen aivan hiljaa,

vedän hatun kasvoilleni,

sillä onneni paistaa koko maailmaan,

kaikki näkevät, miten juna minua riemastuttaa,

miten tahtoisin sanoa jokaiselle:

rakas, ihanaa on elää!

​

​

"Näyttämöllisessä esityksessä liikutaan väkevissä teemoissa ja tunnelmissa, auringon hehkussa, yön viileydessä." 
 

Näyttämöllisessä esityksessä liikutaan väkevissä teemoissa ja tunnelmissa, auringon hehkussa, yön viileydessä. Keskustelussa mukana Katri Vala, Eeva Kilpi, Edith Södergran, Pauliina Haasoja, Pablo Neruda.

 

Kaikki kehkeytyy tiiviiseen ilmaisuun flyygelin ympärillä: Gabriel Fauré, Enrico Granados, Leevi Madetoja, Francis Poulenc antavat meloioiden puhua ja huuhdella aisteja…

​

​

JOPA TÄMÄNKIN HÄMÄRÄN…

 

(Veinte poemas de amor y una canción desesperada, 1924, suom. Jusu Annala)

​

Jopa tämänkin hämärän olemme kadottaneet.

Kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin tänä iltana

kun sininen yö laskeutui maailmaan.

​

Ikkunastani olen nähnyt

auringon juhlat eteläisillä vuorenhuipuilla.

​

Toisinaan pala aurinkoa

paloi käsissäni kuin kolikko.

​

Muistin sinut sieluni puristuessa

siihen surullisuuteen jonka tiedät.

Missä olit silloin?

Keiden luona?

Mitä lausuit?

Miksi koko rakkaus tulee minuun yllättäen

kun olen surullinen ja tunnen sinun olevan kaukana.

​

Hämärään kääntynyt kirja putosi

ja minun viittani laskostui jalkoihini kuin satutettu koira.

​

Aina, aina sinä loittonet iltoihin

lähelle hämärää joka kulkee niellen patsaat.

​

​

Kuvat: Ada Freund