Monitaiteinen Ajan toinen nimi on muutos -teoskokonaisuus tutkailee ajan ja olemassaolon

käsitteitä musiikin, tanssin, ja runouden äärellä. Se kutsuu yleisön mukaan ajattomuuden

rajoille, aistimaan eri taiteenlajien vuorovaikutuksen meditatiivisia ulottuvuuksia. Keskiössä

on Paola Livorsin sävellys “Songs of Winter and War” ukrainalaisen kirjailija-filosofi

Oksana Zabuzhkon runoihin.
 

Paola Livorsin musiikki käy dialogia vanhojen säveltäjien; Arvo Pärt, Franz Schubert ja

Henry Purcell, sekä runoilijoiden Lauri Viita, Viljo Kajava ja William Shakespeare kanssa.

Mestariteokset soivat tuoreina sovituksina, ei-totutuin instrumentein, ja avaavat uusia väyliä

ja lähestymistapoja kuuntelemiselle ohjeenaan Aristoteles: “Ajan toinen nimi on muutos”.

Ajattelullaan työryhmää ovat inspiroineet myös Platon, Stephen Hawking ja Syksy Räsänen,

sekä kuvataiteilija Hans Op de Beeck, joka kertoo luovansa ihmeitä ja mielen hiljaisuutta

tuottavaa fiktiota visuaalisin keinoin (mm. Hiljainen paraati).

​

Pia Freund kertoo kuinka idea aikaa mittaavasta Talvisesta matkasta syntyi:

​

”Minua kiehtoo ajan käsitteet, ajan mittaaminen ja ajan kokeminen. Ajan mittaamisen

historia on pitkä, ja ihmiset ovat käyttäneet erilaisia menetelmiä ja välineitä ajan kulun

seuraamiseen jo tuhansia vuosia. Varhaisia tapoja ovat olleet mm. Aurinkokellot, vesikellot,

tiimalasit, kyntteliköt. Kiinassa aikaa mitattiin myös suitsukkeilla, joista osa oli laadittu

niin, että eri aikoina palava suitsukelaji antoi erilaisen tuoksun, josta saattoi päätellä

kellonajan. Mutta mitä aika sitten on? ”Jos kukaan ei sitä minulta kysy, tiedän; mutta jos

toivoisin voivani selittää sen jollekin, joka kysyy, en tiedä.” Näin totesi kirkkoisä

Augustinus vuoden 400 tienoilla. Aika jäsentyy kokemuksissamme menneisyyden,

nykyisyyden ja tulevaisuuden peräkkäisyydeksi. Italialainen fyysikko Carlo Rovelli totesi,

että ei ole olemassa mitään kaikille yhteistä ja yleistä aikaa, vaan aikoja on suunnattoman

monia. Tämä kaikki on mielestäni kiehtovaa.
 

Tätä teoskokonaisuutta valmistaessamme maailma muuttui valtavasti ja alkoi eräänlainen

sodan aikakausi - emme siis voineet ohittaa oman aikamme tragediaa, jota parhaillaan

elämme. Näin mukaan tulivat ukrainalaisen runoilijan Oksana Zabuzhkon tekstit - niiden

rinnalle valitsimme Shakespearen monologin, jossa kuningas miettii ajan kulumista ja

maailman mieletöntä menoa - ja tuntui kuin ajankulu olisi kadonnut…"

​

​